Kävin ahneeksi

Juoksin liian lujaa. Vähän vahingossakin, mutta enimmäkseen ihan vain ahneuttani. Viisi kilometriä näyttäisi olevan jo ihan normisuoritus, ja jokaisella lenkillä tuntuu olevan tarvetta juosta vielä ihan vähän pidemmälle kuin edellisellä kerralla - mikä noudattamani KuntoPlussan ohjelman puitteissa tarkoittaa yleensä myös lujempaa.

Ahneus kostautui viimeisen kilometrin tuskaisuutena, mutta ehkä opin jotain? Ainakin se Länsiväyläjuoksun 6 km huhtikuun lopulla tuntuu paitsi hyvin mahdolliselta, jopa hatusta revästyn tavoiteajan (0:42) suhteen helpohkolta tavoitteelta.

Kymppi sen sijaan häämöttää ihan yhtä kaukana horisontissa kuin ennekin, vaan emmepä murehdi sitä vielä.

Viisi kilometriä

Jumankekka. Juoksin viis kilsaa.

Puhelimen paikannus on välillä tallentanut vähän mitä sattuu, joten piti kerran hieraista silmiä ennen kuin uskoin.

(10 min juoksu + 2 min reipas kävely) x 3 = hyvä olo

Syytän hyvästä draivista musiikkia, joka tuli kuvioihin edellisellä lenkillä. Nyt pitäisi enää löytää taloudesta kuulokkeet, jotka eivät rätise/pätki sekä laatia virallinen soittolista.

Toistaiseksi ehdottomasti parhaimmat vibat antaa Ladyhawken My Delirium. Se kannatti säästää nytkin viimeiseksi.

20 min hölkkää

Esikoinen kömpi kolmen yön mittaisen mummolavisiitin jälkeen viereen nukkumaan, minkä seurauksena selkä oli aamulla ihan ihan jumissa ahtaasti nukutun yön jälkeen. Silti lähdin. Ja onneksi menin, nyt sataakin jo lunta.